Port Royal 1668

Port Royal on satamakaupunki Jamaikan eteläpuolella, kapean niemen kärjessä. Englantilaiset alkoivat hyödyntää satamaa vallattuaan heikosti miehitetyn Jamaikan saaren Espanjalta vuonna 1655. Espanja ei ole vieläkään virallisesti hyväksynyt Englannin omistusta saaresta, mutta kaupunki on nyt linnoitettu. Satamaa kymmenisen vuotta sitten puolustamaan kutsutut bukkaneerit onnistuivat myös tekemään tehtävänsä ja siitä asti Jamaikan kuvernööri on jaellut runsaasti Englannin kruunun kaapparikirjoja espanjalaisia vastaan taisteleville aluksille. Kaappareiden avulla kilpaileva merivalta on pidetty siinä määrin puolustuskannalla Länsi-Intiassa, ettei Jamaikan takaisinvaltaus ole ollut mahdollista.

Port Royal on pieni, mutta vilkas ja vauras, sillä sen edustalla on yksi maailman suurimmista luonnonsatamista. Kaupunki on sulloutunut kapealle niemelle, eikä käsitä kuin 21 hehtaaria maata. Asukkaita on kuitenkin useita tuhansia ja kapakoita riittäisi muillekin jaettavaksi, ellei niille olisi satamaan vuosittain saapuvien parin sadan laivan vuoksi kova kysyntä. Kaapparit ja merirosvot tuovat satamaan leijonanosan koko Jamaikan tuottamasta vauraudesta, ja siksi arvostelijat pitävätkin Port Royalia paheellisena kaupunkina, jossa ei kunnon kansalaista näe. Toki myös Jamaikan plantaasinomistajia kuunnellaan ja arvostetaan - etenkin, jos he ostavat orjansa englantilaisilta laivoilta. Heidän sokeriruokopeltojensa vuosittainen tuotto kuitenkin kalpenee kaapparien ja merirosvojen käsien kautta liikkuvien rikkauksien rinnalla.

Orjuus on arkipäivää Jamaikalla, ja saaren sokeriruokoplantaasit toimivat Afrikasta tuotujen orjuutettujen ihmisten työn varassa. Pelkät englantilaiset ja irlantilaiset pakkotyöläiset eivät enää riitä työvoimavaltaiseen viljelyyn, kun sokerin kysyntä Euroopassa on kasvanut. Myös Port Royalin kautta kulkee orjia, mutta itse kaupungissa orjatyövoiman käyttö on melko vähäistä. Orjakauppa on erottamaton osa Jamaikan taloutta sekä viljelyn että eurooppalaisten käymän kolmikantakaupan (kolmiokaupan) vuoksi, ja kaikki, jotka hyötyvät merten yli käytävästä kaupasta, hyötyvät myös vähintään epäsuorasti orjakaupasta. Tavallinen kansalainen tai merirosvo ei tosin välttämättä asiaa juuri ajattele, jollei itse ole suoraan tekemisissä orjakauppiaiden kanssa. Kolmiokaupassa Euroopasta viedään erilaisia teollisuustuotteita, kuten vaatteita, aseita ja alkoholia Afrikan siirtokuntiin, jossa ne vaihdetaan orjiin. Orjat kuljetetaan Länsi-Intiaan ja myydään siellä vaihtaen saatu tuotto puolestaan paikallisiin tuotteisiin, joilla on Euroopassa kova kysyntä: muun muassa sokeriin, puuvillaan, tupakkaan, rommiin sekä kankaiden värjäämisessä käytettävään sinipuuhun. Jokainen kaupankäynnin vaihe tuottaa voittoa kauppiaille. Orjuutta ei käsitellä pelissä muutoin kuin hahmojen taloudellisten realiteettien taustarakenteena: valtaosa Jamaikan taloudesta perustuu monimuotoiselle sorrolle.

Ilmasto Port Royalissa on ympäri vuoden lämmin liikkuen noin 25 ja 30 celsiusasteen välillä. Tammikuusta huhtikuuhun vallitsee kuiva kausi, mutta trooppinen kosteus on satamalle leimallisempi ilmanala. Hurrikaaneja esiintyy tiuhemmin kesäkuun ja marraskuun välisenä aikana, jolloin purjehtiminen on riskialttiimpaa ja siksi vähäisempää. Sisämaa on vuoristoista, ja ilmasto, maantiede sekä vuorilla asuvat pääosin vapautuneiden tai paenneiden orjien muodostamat yhteisöt ovat rajoittaneet englantilaisten mielenkiinnon lähinnä Jamaikan rannikkotasangoille ja satamaan.

Port Royalin väkilukua verottavat trooppiset taudit, mutta nyt, kun kaupunki on turvassa espanjalaisten hyökkäyksiltä ja täynnä mahdollisuuksia, tulijoitakin on enemmän. Kaupungin valkoinen väestö on siirtolaisia, joista osa on tullut Länsi-Intiaan vapaaehtoisesti omasta tahdostaan: plantaasinomistajia, jotka viettävät kaupungissa aikaa ajoittain, kauppiaita, merenkulkijoita, käsityöläisiä, kapakoitsijoita ja joitakin hengellisen säädynkin edustajia. Kaupungissa vallitsee yhtä tiukka säätyjen hierarkia kuin Englannissa, ja niin valta kuin vaurauskin on keskittynyt yläluokkien käsiin. Port Royalissa tätä hierarkiaa haastaa kuitenkin kaapparien ja etenkin merirosvojen keskuudessa yleisesti vallitseva muuhun yhteiskuntaan verrattuna demokraattinen ja tasa-arvoinen sosiaalinen järjestys, joka houkuttelee etenkin kaikkein huonoimmassa asemassa olevia.

Jyrkkien taloudellisten hierarkioiden ylläpitämä köyhyys ei ole hävinnyt siirtomaissakaan mihinkään. Jamaikalle on plantaasiorjien lisäksi saapunut myös valkoisia, joilla ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Etenkin Englannin vallan alkuvuosina saarelle tuotiin työvoimaksi joukoittain pakkosiirtolaisia suorittamaan rangaistusta rikoksista. Lisäksi Englannista on tuotu sopimustyöläisiä, jotka ovat myyneet työpanoksensa tietyksi vuosimääräksi plantaasinomistajille vastineena matkalipusta siirtokuntaan. Kummankaan ryhmän asema ei ole hyvä. Pakkosiirtolaiset saattavat nyt toimia työnjohtajina plantaasiorjille, mutta he eivät ole vapaita. Lähes jatkuvan työvoimapulan takia myös sopimustyöläisten velassa oloa käytetään hyväksi, eikä ole harvinaista, että heidän sopimuksiinsa lisätään tekaistuja velkoja estämään heidän vapautumisensa velvoitteistaan. Sopimustyöläisen velkakirja on myös mahdollista myydä, jolloin sopimustyöläinen joutuu siirtymään uudelle työnantajalle riippumatta omasta tahdostaan.

Merivaltojen kilpailu siirtomaista, kaapparit ja merirosvot

Vuonna 1668 maailman merillä valtaa pitävät Englanti, Espanja, Ranska ja Hollanti. Kilpailu valtamerten takaisista alueista ja niiden rikkauksista on ollut häikäilemätöntä ja kovaa pitkään, ja jo jonkin aikaa on katsottu, etteivät Euroopassa tehdyt rauhansopimukset koske siirtomaa-alueita. Niin kauan kuin siirtomaaomistuksia ei ole vahvistettu merivaltojen välisillä sopimuksilla, niitä on puolustettava valtausyrityksiä vastaan. Jamaika ja Port Royal ovat tästä hyvä esimerkki. Merivaltojen oikeutta vallata vasta "löydettyjä" alueita ei juuri kyseenalaisteta ja siirtomaaherruutta perustellaan niin kristinuskon levittämisellä kuin vahvemman oikeudellakin.

Merivaltojen kilpailussa vihollisuus- ja liittolaissuhteet vaihtelevat välillä nopeastikin ja erilaiset sopimukset, rauhansopimukset ja sodanjulistukset ovat käytännössä jatkuvasti niin Euroopan kuin siirtomaidenkin ihmisten arkielämän taustalla. Pelin maailmassa tätä konfliktien kaaosta on yksinkertaistettu ja keskiössä on Englannin ja Espanjan jo pitkään jatkunut kilpailu. Ne taistelevat siirtomaiden rikkauksista, vallasta ja uskonnosta Englannin vannoessa protestantismin ja Espanjan katolisuuden nimiin. Jamaikan reilut kymmenen vuotta sitten tapahtunut siirtyminen englantilaisvallan alle espanjalaisilta sekä näinden merivaltojen jatkuvat yhteenotot Karibialla ovat pelin maailmassa tärkeimmät poliittiset taustatekijät.

Sota on arkipäivää. Se ei kosketa kaikkia samalla tavalla eikä koko ajan, vaan sotatoimet ovat tyypillisesti paikallisia ja kohdistuvat yksittäisiin kaupunkeihin, saariin tai laivoihin. Rintamalinjoja ei varsinaisesti ole. Port Royalin arjessa sota on tietyssä mielessä kuitenkin kaiken perusta. Koko Jamaika on aivan vasta ollut Espanjan vallan alla ja kaupungin ensimmäisiä vuosia Englannin omistuksessa värittivät espanjalaisten yritykset vallata saari takaisin. Nyt, kun kaupunki on Englannin kruunun kaapparikirjojen turvin espanjalaisten kimppuun hyökkäävien bukkaneerien ja muiden kaappareiden ansiosta turvassa, Port Royal käytännössä elää sodasta ja rosvouksesta - kaappareiden ja piraattien ryöstösaaliista.

Kaappari-instituutiolla on merisodankäynnissä jo pitkä historia. Jamaikan kuvernöörillä on valtuudet antaa Englannin kruunun nimissä kaapparikirja jonkin aluksen kapteenille, ja siten valtuuttaa se rankaisematta hyökkäämään espanjalaisten alusten ja satamakaupunkien kimppuun ryöstääkseen ne. Kruunu ottaa osansa kaappareiden tuotoista ja tarjoaa vastapalveluksena lain suojan kaappareille, kunhan he pysyvät ruodussa ja ryöstävät vain vihollisvaltojen aluksia.

Merirosvouksella on yhtä lailla pitkät juuret, ja kasvava kansainvälinen kauppa on tehnyt siitä houkuttelevan vaihtoehdon monelle merenkulkijalle. Länsi-Intiaan on muodostunut ajan saatossa rakenteita, jotka suojelevat myös ilman kaapparikirjaa kulkevia merirosvoja. Port Royal ja pitkälti bukkaneerien asuttama Tortuga ovat muun muassa satamakaupunkeja, joihin piraatitkin ovat saattaneet rantautua melko huoletta, kunhan ovat kohdistaneet hyökkäyksensä lähinnä espanjalaisia vastaan.

Kaapparitoiminta ja merirosvous ovat riskialtista mutta onnistuessaan kannattavaa toimintaa. Esimerkiksi kuuluisa kaappari Henry Morgan saapui pelin tapahtumavuonna 1668 Port Royaliin miehistöineen, ja jokaisella oli käytettävissään summa, joka vastasi tavallisen työmiehen palkkaa kolmen työvuoden ajalta. Jo yksi onnistunut kaappaus saattaa taata merirosvolle elannon vuodeksi ja suurimmat saaliit yltävät nykyvaluutassa miljoonasummiin. Moni onkin valmis pelaamaan uhkapeliä elämällään rahan houkutuksessa, etenkin, jos vaihtoehdot ovat huonoja tai vielä huonompia.

Moraalisesti kaapparina toimivia pidetään lähinnä hiukan harmaalla alueella toimivina kruunun merivoimien jatkeina. Myöskään merirosvot, jotka tyytyvät valtaamaan vieraiden maiden aluksia ja ryöstelemään vihollisvaltojen rantakaupunkeja eivät saa osakseen juurikaan paheksuntaa. Raja kaapparin ja merirosvon välillä on loppuviimeksi häilyvä - ja vihollisvaltioiden näkökulmasta olematon, sillä espanjalaiselle englantilainen kaappari on luonnollisesti laiton piraatti. Kuitenkin merirosvoja, jotka hyökkäävät oman valtion alusten kimppuun, kirotaan ja paheksutaan. Tiedonkulku on kuitenkin heikkoa, joten jos jokin harmaalta kielletylle alueelle livennyt kaappaus onkin tapahtunut, tieto siitä ei välttämättä leviä kovin nopeasti tai ole luotettavaa.

Useimmiten niin merirosvoja kuin kaappareitakin kiinnostaa vallatuilla aluksilla eniten käypä valuutta. Raha, kulta ja korut viedään taatusti saaliiksi sekä toisaalta aseet, elintarvikkeet, alkoholi ja muut miehistöille käyttökelpoinen tavara. Myös osaavat tai erikoistaidoilla varustetut merimiehet ovat kaivattuja täydennyksiä miehistöihin. Joskus heidät saadaan liittymään miehistöön vapaaehtoisesti rikkauksien ja tasa-arvoisemman komentoketjun houkuttelemina. Joskus heidät pakotetaan mukaan. Muu lasti, kuten mausteet, puutavara, kankaat tai muut kauppatavarat kiinnostavat ryöstäjiä harvemmin, sillä ketterillä piraattialuksilla ei välttämättä ole tarvittavaa tilaa ja kantokykyä lastille, jolle ei myöskään ole kaupankäynnin tiukan sääntelyn ja verotuksen vuoksi helppoa löytää ostajia.

Salakuljettajat muodostavat tähän pääsääntöön kuitenkin merkittävän poikkeuksen. Jotkut piraatit hyödyntävät laittoman tavaran kauppiaita saadakseen hyödyn irti myös vähemmän arvokkaasta saaliistaan. Salakuljettajien toiminta on haastavaa ja vaatii niin suhteita, taitoa kuin kovaa fyysistä työtäkin. Onnistuessaan se on kuitenkin tuottoisaa ja parhaimmillaan kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä: niin kalliin kankaan espanjalaisilta ryöstäneet piraatit, välikätenä toiminut salakuljettaja, kankaan tavallista halvemmalla ostanut kauppias kuin sen räätälillä upeaksi puvuksi teettänyt aatelinenkin.

Sukupuolten asema suhteessa toisiinsa

Nainen on 1660-luvun Jamaikalla yhtä lailla sitä heikompaa sukupuolta kuin Euroopassakin - niin ruumiinvoimiltaan kuin hengenlahjoiltaankin. Pelimaailmassa tämä on vallitseva yleinen käsitys asioista ja merirosvous ja merenkulku ovat vahvasti miesten maailmaa. Pelissä kohtaavat kuitenkin naisen pyörittämässä kapakassa kaksi piraattimiehistöä, jossa kummassakin on sukupuolestaan huolimatta hyväksytyssä asemassa nainen - ja lisäksi merille pyrkivien joukossa on naishahmoja.

The Four Pipesin kapakassa vallitseekin pelin tapahtumailtana ajalleen tyypilliseen nähden poikkeuksellinen ilmanala sikäli, että vaikka naisen on merirosvoksi värväytyäkseen todistettava hyödyllisyytensä kenties kahta kovemmin kuin miesten, kumpikaan miehistö ei suoralta kädeltä tyrmää ajatusta värvätä joukkoonsa lisää naisia. Mikäli joku esittää epäilyksiä naissukupuolen kyvykkyydestä merillä, kummastakin miehistöstä löytyy niitä, jotka korjaavat käsitykset nopeasti. Kilpailu miehistöjen suosiosta on kuitenkin kovaa, joten sukupuolta ja siihen liittyviä stereotypioita saatetaan yrittää käyttää pelimerkkeinä joko omaksi eduksi tai toisen vahingoksi.

Ihmisten nähdään vuonna 1668 jakautuvan sukupuoleltaan miehiin ja naisiin, harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Biologia fyysisten rakenteiden merkityksessä on ensisijainen sukupuolen määrittävä tekijä, mutta sukupuolilla on myös voimakkaasti rajatut sosiaaliset, ammatilliset ja perheen sisäiset roolit. Merirosvoina toimivat naiset rikkovat näitä normeja, samoin kuin miehet, jotka työskentelevät tasavertaisina miehistön jäseninä näiden naisten kanssa. Pelissä miehistön jäsenten väliset tasavertaiset suhteet perustuvat siihen, että merirosvoina toimivat naiset ovat osoittautuneet miespuolisten tovereidensa kanssa yhtä kyvykkäiksi oman osaamisensa saralla. Joukossa on myös niitä, jotka elävät niin vakuuttavasti miesten maailmassa, että heidät mielletään käytännössä sosiaaliselta sukupuoleltaan miehiksi, vaikka heidän tiedettäisiinkin olevan biologisesti naisia.

Viimeaikaiset tapahtumat Port Royalissa

Viimeisten muutamien kuukausien aikana Port Royalissa on tapahtunut paljon. Sisämaassa on ollut levottomuuksia, kun paenneiden orjien muodostama karkuriyheisö on hyökännyt useammille plantaaseille vapauttaen orjia ja varastaen satoa. Konfliktin vuoksi kulku kaupungista sisämaahan on rajoitettu vain sotilaille ja välttämättömälle kauppaliikenteelle, jota valvotaan tarkasti. Kaupungin huoltovarmuus on kuitenkin sataman ansiosta turvattu, eivätkä levottomuudet toistaiseksi uhkaa kaupunkilaisten turvallisuutta.

Kaupunkilaisten keskuudessa selvästi enemmän levottomuutta onkin aiheuttanut kruunulta kuvernööri Thomas Modyfordille tullut määräys kohentaa Port Royalin yleistä järjestystä. Kaupungin merkitys on kasvanut vuosi vuodelta, eikä sen haluta vajoavan paheellisuuden pesäksi, vaan mieluummin kohentavan kasvojaan ollakseen kultivoitunut kaupan keskus, joka se parhaimmillaan voisi olla. Asioista perillä olevat saattavat kuitenkin myös haistaa kruunun todellisen motivaation: rahan. Modyfordin ryhtiliike on toistaiseksi näyttänyt kohdistuvan erityisesti rikollisuuteen, joka vie rahaa pois kruunun kirstusta. Salakuljettajia, veronkiertäjiä sekä kaapparikirjattomia piraatteja on viime aikoina joutunut kuvernöörin sotilaiden pidättämiksi ja tutkittaviksi. Tuomioitakin on annettu.

Huhutaan, että edessä saattaa hyvinkin olla laajamittaisempi ryhtiliike. Jokainen, joka on ajautunut lain nurjalle puolelle, on varpaillaan, ja aiempi luottamus siihen, että Port Royal on turvallinen satama kaikenkarvaisille piraateille, on horjunut. Pidempään maailman menoa seuranneet tosin saattavat olla sitä mieltä, että niin kuvernööri kuin kruunukin tulee pian järkiinsä ainakin piraattien suhteen, kun huomaa, millaisia tappioita heidän toimintansa rajoittaminen todellisuudessa aiheuttaisi.